Opiskelut on opiskeltu, viimeinen työharjoittelu meneillään ihanassa tutussa paikassa. Olkapääni olen telonut jo aikoja sitten, jossa epäillään kiertäjäkalvosimen repeämää ja lisävitsauksena vielä jäätynyt olkapää. Eli tässä venaillaan magneettikuvaan pääsyä ja sitten kattellaan mitenkä niitä hoitohommia tehdään, jos tehdään vielä pitkään aikaan.

Koulunkäynti on ollut ihanaa ja sain viimeisen hensunikin väännettyä alta aikayksikön. Minulla on näyttö viikolla 48, mutta tuntuu, että voisin antaa sen vaikka ensi viikolla. No mikäs kiire tässä. Opintovapaakin loppuu 13.12. Työnantajanikin sanoi minut sitten opintovapaalla irti, joka ei sinänsä minua harmita. Olinkin jo ihan kypsä koko paikkaan. Nyt minulla on kädessäni ansiosidonnaiselle oikeuttava irtisanomispaperi, jossa syynä lukee tuotannollis-taloudelliset syyt. Pitänee vielä laskeskella mitä sitten käteen jää siitä ansiosidonnaisesta. Ainakaan ei tule kolmen kuukauden karenssia.

Työpaikkakin minulla on jo valmiiksi hankittuna, mutta harkitsen todella tarkkaan mitä tämä olkapääni kestää. Vetämässä on lukuisia muita työpaikkoja, tosin assarinhommia, sillä ne rassaavat kipeätä olkaa huomattavasti vähemmän. Ansiosidonnaisella ehtisin lepuuttaa tuota kättä tovin, mikä olisi aivan ihana juttu. Voisihan sitä katsella vakavammin niitä töitä sitten vaikka ensi syksynä. En ole elämässäni ollut päivääkään työttömänä, joten vähän houkuttelisi katsella tätä maailmaa siitäkin näkökulmasta. Lähihoitajan hommiin kotihoitoon pääsee ihan varmasti vielä myöhemminkin, kun olkapää olisi siinä kunnossa, että se kestäisi.

Tänään väsäsin Bilteman lipeällä saippuaa, johon tuli tuoksuksi ikihurmaa mustabambuappelsiini. Kämpässä leijailee ihanan jouluinen tuoksu. En osaa sanoa mitä saippuasta tuli, sillä laitoin siihen oliiviöljyn sijaan risiiniöljyä lirauksen. En jaksanut laskea ainesosia Macon-lipeälaskurilla, vaan vetelin hatusta noita määriä. 10 ml mittamukikin oli hukassa, joten lorauttelin tuoksyöljyksi 2 rkl tuoksua. Toivottavasti ei mennyt liikaa! Bilteman lipeä ei ole parasta mahdollista, mutta olen saanut sillä tehdyksi ihan kelvollista saippuaa. Paremmin toimii kuitenkin Lahtisen Vahavalimon aito lipeärae. Harmi vaan, että se pitää aina noutaa Matkahuollosta Hesan puolelta. Ennen sen pönikän sai kotipostiin ihan vaivatta ja edullistakin oli.

Huomenna pistän kuvaa noista tekeleistä, kunhan ne ensiksi kehkeytyvät ja kovettuvat. Pitänee tilata jouluksi lisää eteerisiä öljyjä. Mielessä väikkyy joku ihana hunajatuoksu, kahvituoksu, santeli ja iki-ihana Dragonsblood.

Tein ihanan punaista omena-litsi saippuaa ja aikas jouluiselta näyttää! Nyt en vähään aikaa väsää saippuaa, kun on jo keittiön ylähyllyt saippuaa täynnä.

Olen tehnyt kevään mittaan runsaasti saippuaa, mutta enpä ole ottanut niistä juurikaan kuvia. Innostuin kokeilemaan joskus helmi-maaliskuussa vähän erilaisia reseptejäkin.

Edelleen maailman paras tuoksu ja myös pysyvin on Pienen Tuoksukaupan Mayan Gold. Se antaa todella ihanan tuoksun saippuaan. Kurkku-tuoksu oli todellinen pettymys, haju oli pistävän muovinen. Kurkkusaippua meni kierrätykseen ystävälle.

Lipeäkin rupeaa loppumaan, joten lienee aika tilata uusi satsi Lahtisen vahavalimolta. Tosin saippuaa on niin paljon varastossa, että ennen kuin ne on käytetty ei varmaan kannattaisi hankkia lipeääkään kaappiin vanhenemaan.

Opiskelut sujuvat aikataulun mukaan. Ihan tässä pitää rintaa röyhistellä, kun on tullut vain kiitettäviä arvosanoja. Toiseksi viimeinen työharjoittelu on sekin takana. Tämä oli erittäin ihana työpaikka ja aika lensi siellä kuin siivillä, en tuntenut tekeväni edes työtä, kun se oli niin kivaa. Syksyllä menen samaan paikkaan viimeiseen työharjoitteluun, joka kestääkin tällä kertaa yhdeksän viikkoa näyttöineen kaikkineen. Sen jälkeen olenkin sitten valmis lähihoitaja ja ei kun työnhakuun! Suunnitelmat on jo selvillä. Aion pyrkiä kotihoitoon ja sieltä toivottavasti töitä liikenee. Toisaalta kiinnostaisi vielä tuo päihde- ja mielenterveyspuolikin, joten jossain vaiheessa olisi kiva sitä se vuosi lisää. Sitten olisikin jo aika kattava tuo paketti!

Pistänpä tähän kuvan viime aikaisista saippuatekeleistäni lopuksi.

Perjantaina väänsin saippuaa uudella reseptillä, siihen laitoin rasvoiksi ainoastaan pähkinäöljyä, rypsiöljyä, vettä, lipeää ja tuoksua. Satsista tuli oikein onnistunut, tuoksuna oli teeruusu ja pikkuisen vaniljaa lisäksi. Koostumus on oikein kaunis ja kiinteä ja silkoisen sileä.

Toinen satsi oli pelkällä pähkinäöljyllä, lipeällä ja vedellä tehty ja siihen tuli tuoksuksi santelia. Onnistui myös erinomaisesti.

Kolmas satsi oli perinteisellä menetelmällä tehty eli siihen tuli rypsiöljyä, kookosrasvaa, palmuöljyä, oliiviöljyä, vettä ja lipeää. Tuoksuna oli Cucumber. Tästä tuoksusta en pitänyt, siitä tuli oudon muovisen ja keinotekoisen oloinen. Nämä ovat makuasioita, sillä ystäväni mielestä tämä oli ihana tuoksu. Hän ei puolestaan pitänyt ruusu-vaniljasta eikä santelisaippuasta ollenkaan.

Teeruusu-öljy on ongelmallinen, se jäsähdyttää taikinan vauhdilla. Eli ainesten täytyy olla suht viileitä ennen sekoitusta, sitten pysyy kuosissaan.

Tämä saippuaharrastus alkaa saada jo maaniset mittasuhteet. Nyt nimittäin loppuivat Ikean nätit pahvilaatikot, joihin olen "hillonnut"  näitä saippuoita kypsymään. Pitänee tehdä retki Ikeaan ja ostaa lisää pahvilaatikoita.

Taas piti ruveta saippuahommiin, kun ei kiinnostanut laskea lääkelaskuja. Koe on huomenna, mutta en millään jaksaisi enää laskea, kun ole tässä viikolla jo monena päivänä laskenut ja nyt tuli mittari täyteen.

Saippuaa siis väsäsin ja kokeilin pitkästä aikaa elintarvikeväreillä josko niistä saisi yhtään väriä saippuaan. Olin ostanut sinistä ja vihreää elintarvikeväriä, joita sitten lorottelin saippuamassaan. Tuoksuksi käytin Gracefruitin Japanese Plum-tuoksua yhteen satsiin ja toiseen satsiin mustabambuappelsiini-tuoksua. Tuoksuöljyt käyttäytyivät asiallisesti eivätkä jäsähdyttäneet saippuamassaa. Väri sen sijaan muuttui myrkynvihreästä ensi ruskeaksi ja vähitellen oranssihtavaksi.

Tässä kuvaa todisteeksi. Väri tulee tuosta vielä haalistumaan, joten saattaa olla jotain toffeen väristä kunhan on kokonaan kypsää. Eipä siinä mitään vikaa toffeenvärissä! Koko kämppä tuoksuu nyt appelsiinille ja jollekin muulle hyvälle.

Tilasin Tuoksukaupasta taas lisää ihania tuoksuja, mm. Mayan Gold, joka on kaikkien aikojen suursuokkini. Sitä siis peräti neljä pikkupulloa, muita tuoksuja olivat Kurkku, Vahine, Honey ja Sapmoss. Olen itämaisten tuoksujen kannattaja, sillä ne pysyvät hyvin saippuoissa. Minulla on vielä yksi vuoden vanha sininen saippua, jossa on tuota Mayan Gold-tuoksua, ja sen tunnistaa siitä edelleen hyvin.

Saippuaharrastukseni saa välillä ihan maanisia piirteitä, voisin vääntää saippuaa vaikka monta kertaa päivässä . Koko suku on saanut jo tuta minun saippuahulluudestani. Lähes jokainen meillä käyvä vieras saa kotiinviemisiksi saippuaa. Ei sitä itse kaikkea ehdi kuluttamaankaan. Tyttäreni alkaa myös osoittaa orastavaa saippuankeittelyinnostusta, joten mikäs sen mukavampaa kuin oman typsin kanssa leikkiä kotikemistiä.

Joopa joo, tänään pääsin paloittelemaan eilen tekemääni merisuolasaippuaa. Koko keittiö tuoksuu huumaavasti sitruunan ja appelsiinin sekoitukselta. Saippuasta ei tullutkaan ihan sellainen kuin piti, se nimittäin murenee aika lailla leikattaessa. Jostain blogista kyllä luinkin, että näin voi käydä. Ongelma saadaan kuriin ajan kanssa, saippua kovettuu vielä aikalailla tulevina viikkoina. Eli enpä vielä tuomitse tekelettäni ihan täysin. Ensi kerralla annan kyllä jähmettyä pari vuorokautta ennen paloittelua.

Kummallista että keli on noin lauhaksi muuttunut ulkona, huomenna saa siis suunnilleen luistella kouluun. Ihan kivaa päästä taas hinkkaamaan koulun penkkiä muutaman lomaviikon jälkeen. Nyt siis alkaa viimeinen vuosi, joka on suuntautumisvuosi. Minähän suuntaudun siis vanhustyöhön lähihoitajaopinnoissani. Yhden viikon ehdin joululomalla  tehdä keikkaa Helsingin kaupungille, sinne missä olin työharjoittelussa kuntoutuksen jaksolla.

Oli todella hyvä nähdä mitä on lähihoitajan työ Helsingin kaupungin kotihoidossa. Siellä on niin mieletön kiire ja stressi ja pula työntekijöistä, että ei tule olemaan ainakaan minun työpaikkani tulevaisuudessa. Toki voin keikkaa heittaa silloin tällöin ja kesätöitäkin siellä tehdä, mutta pysyvämpää työtä en sieltä hae. En meinaa itseäni ihan piippuun ajaan ennen eläkevuosia! Mieluummin menen palvelutaloon tai päivätoimintakeskukseen tai vaikka osastosihteeriksi sairaalaan. Onhan minulla kuitenkin 25 vuoden kokemus sihteerintöistä lääkebisneksessä ja siihen yhdistettynä lähihoitajan tutkinto on aika hyvää valuuttaa sairaalamaailmassa, luulisin.... voin tietysti olla väärässäkin.

 Tässäpä meidän kissit poseeraavat päivälevollaan

Eilen oli saippuapäivä ja tänäänkin oli! Se on harrastus johon en koskaan kyllästy nääemmä. Eilen sai kyytiä santeliöljy, jota lurautin aimo annoksen saippuataikinaan. Vuorokaudessa oli saippua geeliytynyt mukavasti ja tuloksena on oikein nättiä luonnonvalkoista saippuaa, tuoksuukin santelille. Kiire tuli tämän saippuan muottiin survomisessa, sillä santeliöljy teki jäsähdystemput eli ryhtyi kovettumaan vinhaa vauhtia heti kun öljy oli sekoitettu saippuamassaan.

Tänään oli vuorossa suolasaippuan teko. Sain innoituksen netistä ja kokeilin heti ohjetta johon tuli mm. 1 kokonainen kilo merisuolaa. Tuoksuksi laitoin mustabambu-appelsiinia ja taas lorauttelin oikein kunnolla. Koko kyökki tuoksuu nyt appelsiinille. Pikavauhtia rupesi taikina geeliytymään. Varmaan saan jo aamulla paloitella saippuahalkoni lopullisesti kuivumaan.

Saippuaharrastukseni alkoi tv-sarjasta Strömsö, jossa näytettiin miten saippuaa voi valmistaa itse kotona. Tämä harrastus vei sitten kokonaan. Nyt olen yli vuoden väsäillyt erilaisia saippuoita, eikä loppua näy. Saippua on myös kiva pikku vieminen, kun kyläilen ystävillä. Ystävät osaavat jo esittää toiveita millaisia saippuoita pitäisi seuraavaksi tehdä. Olen opettanut pari ystävääkin keittelemään saippuaa. Seuraavaksi aion kokeilla blondien hiusten palashampoota, johon minulla on uutukainen ohje.

Pistän tähän oheen kuvan ensimmäisistä saippuoista, joita väsäilin yli vuosi sitten.

Vanhuus ei tule yksin!

Tunnen itseni satavuotiaaksi ja raihnaiseksi mummoksi, kun tarvon ulkona lumessa asiakkaalta asiakkaalle.  Uuden ammatin opiskeluun kuuluu olennaisesti työharjoittelu. Olen jo kolmannessa työharjoittelussa tänä vuonna. Olen nyt neljättä viikkoa palloilut ympäri Maunulan kotihoidossa mummoja ja pappoja hoitelemassa. Kyseessä on lähihoitajaksi opiskeluun kuuluvan kuntoutumisen työharjoittelu. Kyllä tässä kunto nousee! Sen olen nyt päättänyt, että haluan kuitenkin sen sisätyön sieltä vanhainkodista tai palvelutalosta, jossa en ole niin paljoa säiden armoilla. Jos Suomeen tulee tulevaisuudessa Siperian talvet, niin eihän tuolla kulje Erkkikään enää ulkona talvisin. Sääliksi käy postinkantajia näillä keleillä!

Koulunpenkille läksin 47-vuotiaana, kun takana oli lääkebisnestä likipitäen 25 vuotta. Niin suurissa kuin pienissä firmoissa on tullut töitä paiskottua ja paperia siirreltyä. Alkoi vaan vähitellen tulla korvista ulos se pilleribisnes ja kun fuusioita tapahtuu jatkuvalla syötöllä niin työttömäksi voi jäädä koska vain kun tehdään uudellenorganisointeja ja vähennetään porukkaa. Päätin siis lähteä opiskelemaan alaa, josta ei työt ainakaan lopu vaikka olisi jo ikää mittarissa lähemmäs viisikymmentä. Todella antoisaa ja mukavaa on opiskelu näin aikuisiällä. Kunnianhimoakaan ei puutu, jokaisesta tentistä pitäisi saada se kolmonen... no on siellä muutama kakkonenkin joukonjatkeena. Opettajat on meidän koulussa mahtavia ja samoin luokkatoverit. Kannustan kaikkia vaihtamaan alaa ja opiskelemaan jos vähänkään on siihen mahdollisuuksia.

Nyt pitää mennä lepuuttamaan kolottavia kinttuja, vaikka kuumaan vaahtokylpyyn.

Istuinpa eilen koneella Youtuben äärellä ja innostuin kuuntelemaan isänmaallista musiikkia. Niinhän siinä kävi, että Jean Sibeliuksen Karelia nostatti kyyneleet silmiin. On se hienoa olla suomalainen, olemmehan jotain niin erilaista ja aivan erityinen kansa muiden kansojen joukossa.

Lunta tulvii taivaan täydeltä ja näyttää siltä, että valkoinen joulu on tulossa pääkaupunkiseudullekin. Vielähän tässä on aikaa aattoon, mutta uskon, että lumi pysyy ja sitä saamme varmaan vielä runsaasti lisää. Minulla kun on tätä ennustajaeukon vikaa, niin ennustan, että on tulossa vielä hurjempi luminen talvi kuin viime vuonna. Minulla on sellainen hytinä, ettei nämä lumet sula kunnes vasta keväällä. Paukkupakkasia saadaan vielä ihan kyllästymiseen asti. Katsotaan sitten huhtikuussa pitikö ennustukseni kutinsa!

Nyt meinaan lähteä kellariin etsimään jouluvaloja parvekkeelle, sitten käyn karjalanpaistin kimppuun ja valmistaudun pikkuhiljaa seurailemaan linnanjuhlia.

Saippuaa en nyt väsää vähään aikaan, sillä sain juuri ruususaippuan muotista ulos ja tällä hetkellä minulla on saippuaa laatikot täynnä. Onneksi on joulu tulossa, että voin antaa näitä lahjaksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja olkaamme ylpeitä suomalaisuudesta!